Kuvausprosessi voidaan jakaa hyvin karkeasti kolmeen osaan: suunnittelu, kuvaukset ja jälkikäsittely. Jokaisella näistä on oma merkityksensä. Olen aiemmin kirjoittanut jälkikäsittelystä hieman eri näkökulmista, mutta haluan nyt avata hieman tarkemmin sitä mitä teen jälkikäsittelyssä. Kyse on nimittäin sellaisesta osasta prosessia, jossa voidaan mennä vielä pieleen helposti. Monella kuvaajalla on kokemus siitä, että aivan kuvausuransa alussa, kuvankäsittelymaailman avautuessa, kuvia tuli käsitelleeksi hyvin rajusti. Säätimiä vieritettiin laidasta laitaan ja jälki oli myös sen mukaista. Kun tästä alkuhuumasta selviää huomaa, että vähemmän on usein oikeasti enemmän. Olen nykyisin sitä koulukuntaa, joka tekee kuvien efektit kuvaustilanteessa, ei jälkikäteen. Minulta saa käsityötä.