Kuvien jälkikäsittely – Mitä se tarkoittaa minulle kuvaajana?

Kuvausprosessi voidaan jakaa hyvin karkeasti kolmeen osaan: suunnittelu, kuvaukset ja jälkikäsittely. Jokaisella näistä on oma merkityksensä. Olen aiemmin kirjoittanut jälkikäsittelystä hieman eri näkökulmista, mutta haluan nyt avata hieman tarkemmin sitä mitä teen jälkikäsittelyssä. Kyse on nimittäin sellaisesta osasta prosessia, jossa voidaan mennä vielä pieleen helposti.

Monella kuvaajalla on kokemus siitä, että aivan kuvausuransa alussa, kuvankäsittelymaailman avautuessa, kuvia tuli käsitelleeksi hyvin rajusti. Säätimiä vieritettiin laidasta laitaan ja jälki oli myös sen mukaista. Kun tästä alkuhuumasta selviää huomaa, että vähemmän on usein oikeasti enemmän. Olen nykyisin sitä koulukuntaa, joka tekee kuvien efektit kuvaustilanteessa, ei jälkikäteen. Minulta saa käsityötä.

Perussäädöt

Yleensä kuvien valinnan jälkeen valitsen kaikki saman valotilanteen kuvat blokkina ja teen muutaman perussäädön. Lisään vähän kontrastia, vähän yksityiskohtien tarkkuutta ja tiputan keltaisen värikanavan saturaatiota ihan pienesti. Nämä säädöt auttavat minua tekemaan kuvakohtaisen käsittelyn tarkasti ja huolellisesti. Samalla voin tarvittaessa muuttaa kuvan lämpötilaa hieman lämpimämmäksi ilman, että kuva muuttuu keltaiseksi. Perussäädöt ovat hyvin hienovaraisia ja väitän, että niitä ei välttämättä edes huomaa, jollei erityisesti kiinnitä niihin huomiota. 

Tämän jälkeen poistan kuvista sellaisia elementtejä, jotka eivät kuviin sovi. Ne voivat olla roskis ulkokuvan taustalla, kuvaan kuulumattomia ohikulkijoita tai studiokuvissa saatan jatkaa taustaa niissä kohdissa, joissa se loppuu kesken. Seuraavaksi tulee rajauskierros. Tämä on minulla usein hyvin nopea, koska kuvaajana sommittelen kuvat itse kuvaustilanteessa valmiiksi. Saatan suoristaa kuvaa tai rajata sitä vähäsen, mutta en ole kuvaajan sellainen, joka kuvaisi varmuuden vuoksi isolla negatiivisella tilalla ja jälkikäsittelyssä sommittelisi kuvan. Teen mieluusti kaiken tällaisen kuvaushetkellä.

Kuvankäsittelyn hienosäädöt

Minulla on kuvaustilanteessa jo ajatus siitä millainen kuvasta tulee jälkikäsittelyssä. Kuvaan valmiiksi sellaisilla kamerasäädöillä, joilla on mahdollista jälkikäsittelyssä vain hyvin hienovaraisesti saavuttaa haluamani lopputulos. Jos tarkoituksena on tehdä tunnelmallista lowkey-kuvaa, niin voitte olla varmoja, että raakakuvani ovat hippusen alivalotettuja. Jos kyseessä on highkey-kuva, niin haen tarkan keskivalotuksen. As said, teen suurimman osan työstä itse kuvaustilanteessa.

Oikein valotetuissa raakakuvissa on kaikki informaatio ja periaatteessa on mahdollista tehdä miltei mitä vaan jälkikäsittelyssä. Itselleni tämä ei ole vaihtoehto sillä rankka käsittely useimmiten näkyy kuvissa ja se ei ole estetiikka jota tavoittelen. On kuitenkin tilanteita, joissa haluan kuvan tunnelman kannalta esimerkiksi maskata osan kuvasta ja laskea tai nostaa valotusta vain osassa kuva-alaa. Maskaaminen itsessään on suhteellisen helppoa ja se kuuluu ehdottomasti omaan työkalupakkiini.

Teen valtaosan työstäni Lightroomissa ja avaan kuvat Photoshoppiin vain poikkeustapauksissa. Photaria tulee käytettyä lähinnä tilanteissa, joissa minulta pyydetään suoraan kuvan rakentamista tai tilanteissa, joissa esimerkiksi henkilökuvasta pitää poistaa tausta. Olen rakentanut muun muassa yhden levynkannen ottamistani kuvista. Teen ilolla myös kavereille kaikenlaisia hupailukuvia photarissa lähinnä siksi, että taidot eivät ruostu. Kuvattavilleni en kuitenkaan rakenna kuvia, koska se ei sovi kuvausteni luonteeseen.

Kuvankäsittelyfilosofiani

Jos kuvankäsittelyfilosofiani pitäisi typistää yhteen virkkeeseen, niin se menisi kutakuinkin näin: Se mitä teen kamera kädessä on tärkeämpää kuin se mitä teen kuvankäsittelyohjelmassa. Mielestäni on oleellisempaa hallita kameratekniikka ja ymmärtää mitä kaikkea upeaa kameralla voi tehdä kuin repiä kuvista irti kaikki kuvankäsittelyssä. Kuvankäsittely on minulle yksi osa kuvien tekemistä ja sen rooli on taiteellista näkemystäni ja estetiikkaani tukeva, mutta se ei hallitse prosessia.

Kuten minua seuraavat tietävätkin, en muuta koskaan ihmisen kehoa tai fyysisiä ominaisuuksia. Tässä mielessä hienovarainen kuvankäsittely on myös linjassa tämän periaatteen kanssa. Vaikka kuvissani on paikoin kaikenlaisia efektejä, niin voitte olla varmoja, että ne on tehty kuvaushetkellä. Minulle on toki aikoinaan opetettu mainoskuvausten ihonkäsittely (käytän sitä lähinnä vaatteiden ryppyjen siloittamiseen, jos sellainen on tarpeen) ja paljon muutakin todella kajoavaa käsittelyä, en silti tukeudu niihin jälkikäsittelyssä.

Minusta on tärkeämpää, että kuvattavani tietävät saavansa todellisia kuvia. Juuri sellaisia, jollaisia he ovat kuvaushetkellä olleet. On merkityksellistä, että he tietävät, että kaikki kuvassa näkyvä on siten kuin se on ollut kuvaustilanteessa. Minä en voisi antaa omaa ja kuvattavani totuutta eteenpäin muokattuna. Jokainen kamerani eteen tuleva näkee itsensä todellisena, mutta he näkevät myös minun katseeni. He näkevät sen, miten minä näin heidät siinä hetkessä. Tällaisessa ei ole tilaa valheille tai raaoille muokkauksille.

— Tinksu