Miten päädyin valokuvaajaksi?
Tässä tekstissä kerron tarkemmin taustastani, urapolustani ja siitä, miten minusta tuli valokuvaaja. Teksti valottaa myös syitä sille minkä takia teen työtäni ensisijaisesti kuvattavan kokemus ja toiveet edellä.
Kuvien jälkikäsittely – Mitä se tarkoittaa minulle kuvaajana?
Kuvausprosessi voidaan jakaa hyvin karkeasti kolmeen osaan: suunnittelu, kuvaukset ja jälkikäsittely. Jokaisella näistä on oma merkityksensä. Olen aiemmin kirjoittanut jälkikäsittelystä hieman eri näkökulmista, mutta haluan nyt avata hieman tarkemmin sitä mitä teen jälkikäsittelyssä. Kyse on nimittäin sellaisesta osasta prosessia, jossa voidaan mennä vielä pieleen helposti. Monella kuvaajalla on kokemus siitä, että aivan kuvausuransa alussa, kuvankäsittelymaailman avautuessa, kuvia tuli käsitelleeksi hyvin rajusti. Säätimiä vieritettiin laidasta laitaan ja jälki oli myös sen mukaista. Kun tästä alkuhuumasta selviää huomaa, että vähemmän on usein oikeasti enemmän. Olen nykyisin sitä koulukuntaa, joka tekee kuvien efektit kuvaustilanteessa, ei jälkikäteen. Minulta saa käsityötä.
Ihon tekstuurit ja valokuvaus. Miten iho toistuu valokuvissa?
Ihon tekstuurin toistumiseen valokuvissa vaikuttavat monet tekijät. Kuvataanko luonnonvalossa? Kuvataanko studiossa? Onko valo “kovaa” vai “pehmeää”? Miten kuvaaja jälkikäsittelee kuvat? Millaisesta tekstuurista on kysymys? Näihin kaikkiin on suhteellisen helppo vastata teknisesti, mutta haluan puhua vähän yleisemmällä tasolla ihosta.
Mikä inspiroi minua valokuvaajana?
Olen viime aikoina käynyt lukuisia keskusteluja siitä mikä inspiroi minua valokuvaajana. Nämä keskustelut ovat tuntuneet merkityksellisiltä, mutta myös todella epämääräisiltä. Olen ponnistellut toistuvasti yrittäessäni sanoittaa sen mitä tunnen, mitä näen, mitä se minussa herättää ja mihin tämä kaikki johtaa. Sanat eivät tunnu riittävän, niiden merkitys on epätarkka tai en saa kiinni siitä mitä yritän oikeasti sanoa. Nyt kuitenkin haluan kertoa teille mikä minua todella inspiroi.
Miten tulla näkyväksi kuvissa todellisena itsenään?
Valokuvaustilanne on aina jännittävä. On vaikea hahmottaa miten kuvissa ollaan, miltä näyttää ja näyttääkö itseltään lainkaan. Sitä huolehtii käsistä, kuvakulmista ja kaikesta sellaisesta, jota on hyvin hankala hahmottaa, jos seisoo kameran linssin edessä. Tässä tekstissä kerron mitä voit tehdä jotta todellinen, autenttinen, sinä näyt kuvissa.
Eräs kokemukseni valokuvattavana olemisesta
Varasin vuosia sitten eräänlaiset boudoir-kuvaukset itselleni. Kuvausaika oli lyhyt ja kuvaaja ammattilainen. Suunnittelin asut ja tein itse hiukset ja meikin. Visuaalisesti liikuttiin boudoirin ja pin-upin välimaastossa. Saavuin paikalle, vaihdoin vaatteet ja odotin omaa aikaani.
Kuvaaja oli ammattimainen ja kunnioittava. Setti oli valmiina ja hän ohjasi minua läpi kuvausten. Tein kaiken mitä hän toivoi ja mikään toive ei ollut törkeä, vastenmielinen tai loukkaava. Kuvaukset etenivät kuin juna. Sain kannustavaa palautetta ja lopuksi vielä kiiteltiin puolin ja toisin. All good, paitsi, että oloni oli epämukava.
Miten valokuvaajana tutustun kuvattaviini?
Minulle ei ole yhdentekevää kuka kamerani eteen tulee. Tuskin on muillekaan kuvaajille, mutta jotta voin tehdä työni siten, miten sen haluan tehdä, on äärimmäisen tärkeää tutustua kuhunkin kuvattavaani kunnolla. Kunnolla on hieman epämääräinen käsite, sillä se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Olen toisaalla kertonutkin edellisessä elämänvaiheessani olleeni väitöskirjatutkija ja ehkäpä se on se tutkijuus ja etnografi minussa, joka tarvitsee riittävästi tietoa toimiakseen.
Valokuvaajan ja kuvattavan roolien purkaminen
Tämän kaiken takia valokuvaus on minulle ensijaisesti toimintaa. Taide tapahtuu kuvaajan ja kuvattavan välisessä luovassa tilassa, jossa molemmilla osapuolilla on täysi autonomia. Kuvat ovat neuvottelua, ideoiden testaamista, leikkiä ja kokeilua. Kuvissa on luonnollisesti esteettinen ulottuvuus, mutta sitä tärkeämpää minulle kuvaajana on se, mitä tapahtuu kuvauksissa. Kuvaukset ovat hetki, jossa teoria muuttuu käytännöiksi.