Ihon tekstuurit ja valokuvaus. Miten iho toistuu valokuvissa?
Ihon tekstuurin toistumiseen valokuvissa vaikuttavat monet tekijät. Kuvataanko luonnonvalossa? Kuvataanko studiossa? Onko valo “kovaa” vai “pehmeää”? Miten kuvaaja jälkikäsittelee kuvat? Millaisesta tekstuurista on kysymys? Näihin kaikkiin on suhteellisen helppo vastata teknisesti, mutta haluan puhua vähän yleisemmällä tasolla ihosta.
Mikä inspiroi minua valokuvaajana?
Olen viime aikoina käynyt lukuisia keskusteluja siitä mikä inspiroi minua valokuvaajana. Nämä keskustelut ovat tuntuneet merkityksellisiltä, mutta myös todella epämääräisiltä. Olen ponnistellut toistuvasti yrittäessäni sanoittaa sen mitä tunnen, mitä näen, mitä se minussa herättää ja mihin tämä kaikki johtaa. Sanat eivät tunnu riittävän, niiden merkitys on epätarkka tai en saa kiinni siitä mitä yritän oikeasti sanoa. Nyt kuitenkin haluan kertoa teille mikä minua todella inspiroi.
Miten tulla näkyväksi kuvissa todellisena itsenään?
Valokuvaustilanne on aina jännittävä. On vaikea hahmottaa miten kuvissa ollaan, miltä näyttää ja näyttääkö itseltään lainkaan. Sitä huolehtii käsistä, kuvakulmista ja kaikesta sellaisesta, jota on hyvin hankala hahmottaa, jos seisoo kameran linssin edessä. Tässä tekstissä kerron mitä voit tehdä jotta todellinen, autenttinen, sinä näyt kuvissa.
Ylpeyttä ei häpeää
Pride-postauksia, -blogeja, -päivityksiä ja -artikkeleita on kirjoitettu lukemattomia määriä. Niitä ovat kirjoittaneet ihmiset, jotka eivät yhteisöön kuulu, mutta ennen kaikkea niitä olemme kirjoittaneet me, jotka elämme kaikkien katseen alla. Tämä teksti on meille, jotka kuulumme seksuaali- tai sukupuolivähemmistöihin. Tämä on olkapää, johon voit nojata ja jättää häpeän edes pieneksi hetkeksi.
Eräs kokemukseni valokuvattavana olemisesta
Varasin vuosia sitten eräänlaiset boudoir-kuvaukset itselleni. Kuvausaika oli lyhyt ja kuvaaja ammattilainen. Suunnittelin asut ja tein itse hiukset ja meikin. Visuaalisesti liikuttiin boudoirin ja pin-upin välimaastossa. Saavuin paikalle, vaihdoin vaatteet ja odotin omaa aikaani.
Kuvaaja oli ammattimainen ja kunnioittava. Setti oli valmiina ja hän ohjasi minua läpi kuvausten. Tein kaiken mitä hän toivoi ja mikään toive ei ollut törkeä, vastenmielinen tai loukkaava. Kuvaukset etenivät kuin juna. Sain kannustavaa palautetta ja lopuksi vielä kiiteltiin puolin ja toisin. All good, paitsi, että oloni oli epämukava.
Miten valokuvaajana tutustun kuvattaviini?
Minulle ei ole yhdentekevää kuka kamerani eteen tulee. Tuskin on muillekaan kuvaajille, mutta jotta voin tehdä työni siten, miten sen haluan tehdä, on äärimmäisen tärkeää tutustua kuhunkin kuvattavaani kunnolla. Kunnolla on hieman epämääräinen käsite, sillä se tarkoittaa eri asioita eri ihmisille. Olen toisaalla kertonutkin edellisessä elämänvaiheessani olleeni väitöskirjatutkija ja ehkäpä se on se tutkijuus ja etnografi minussa, joka tarvitsee riittävästi tietoa toimiakseen.
Mitä olisin halunnut tietää valokuvattavana olemisesta?
Minua on kuvattu vuosien aikana useasti. Olen maksanut kuvauksista, minua kuvattu lehteen, minua on kuvattu siksi, että minua rakastetaan. Ilmeistä on, että tuo viimeinen tilanne on sellainen, jossa olen tuntenut oloni kameran edessä vapautuneeksi. Näiden kaikkien kokemusten myötä olen oppinut muutaman hyvin tärkeän asian kuvattavana olemisesta.
Valokuvaajan ja kuvattavan roolien purkaminen
Tämän kaiken takia valokuvaus on minulle ensijaisesti toimintaa. Taide tapahtuu kuvaajan ja kuvattavan välisessä luovassa tilassa, jossa molemmilla osapuolilla on täysi autonomia. Kuvat ovat neuvottelua, ideoiden testaamista, leikkiä ja kokeilua. Kuvissa on luonnollisesti esteettinen ulottuvuus, mutta sitä tärkeämpää minulle kuvaajana on se, mitä tapahtuu kuvauksissa. Kuvaukset ovat hetki, jossa teoria muuttuu käytännöiksi.